8.Niin täydellistä että pelottaa

Kello oli varmasti jo ainakin kymmenen illalla mutta Jade ja Cedric olivat yhä ulkona.

Jade oli kävellyt ympäri lähiseutujen katuja ainakin tunnin toivoen että Cedric saisi viimeinkin unen päästä kiinni. Viime aikoina Cedric oli nukkunut todella huonosti ja ainoa paikka mihin poika suostui nukahtamaan olivat rattaat.

Kun Cedric oli viimeinkin unessa niin Jade huokaisi syvään helpotuksesta. Hän rakasti poikaa niin kovasti, mutta hän oli myös väsynyt kun poika huusi kaiket yöt eikä häntä saanut välillä hiljenemään sitten mitenkään.

Kotona Jade siirsi Cedricin varovasti pinnasänkyynsä. Cedric havahtui hetkeksi mutta nukahti onneksi pian uudestaan eikä alkanut enää huutamaan. Jade hiippaili pois kehdon luota, sammutti valot ja sulki oven hyvin hiljaa perässään.

Jade löysi Donnan makuuhuoneesta haahuilemasta ja kaappasi hänet syleilyynsä.
-Sain Cedricin vihdoinkin nukahtamaan vaikka se olikin työn ja tuskan takana.

Donna vastasi Jaden halaukseen haukotellen.
-Kiitos. Toivottavasti hän nukkuisi mahdollisimman ehjän yön. Minä olen niin hemmetin väsynyt. Tiedän ettei Cedric tee tuota tahallaan, mutta silti jaksaminen alkaa olla jo äärirajoilla.

 Jade vetäytyi varovasti taaksepäin.
-Entä jos minä olisin Cedricin kanssa ensi yön? Voisin torkkua sohvalla ja heräillä aina kun hän tarvitsee jotain. Sinä voisit sitten nukkua ensi yön ihan kokonaan.

Donna nyökkäsi hyväksyvästi mutta alkoikin sitten epäröidä.
-Mutta entä jos Cedricille tulee nälkä?

Jade hymyili.
-Poika voi kyllä syödä pullosta tämän yön, ei se maailmaa kaada. Nyt on tärkeämpää että sinä saat levättyä.

Donna kumartui suukottamaan Jadea.
-Kiitos. Joku yö tehdään sitten niin että minä nukun ja sinä valvot.
-Se sopii.

Donna nukahti samalla sekunnilla kun hän sai painettua päänsä tyynyyn. Hänellä oli kyllä tiedossa jo ennen raskautta että vauvan synnyttyä hän tulisi varmasti olemaan todella väsynyt, mutta ei hän sitä arvannut että väsymys voisi olla niin lamaannuttavaa.

Vauvanhuoneen sohvalla torkkuvan Jaden ajatukset olivat hyvin samansuuntaisia.

Jaden torkkuhetket sinä yönä jäivät valitettavasti hyvin lyhyiksi. Cedric huusi lähes taukoamatta ja pisimmät yhtäjaksoiset unet sinä yönä kestivät korkeintaan kymmenen minuuttia.

Uupuneena Jade kävi lämmittämässä pullollisen maitoa ja tarjosi sitä Cedricille. Poika alkoi imeä pulloa tyhjäksi nopeaa tahtia. Jade oli tyytyväinen siihen että poika oli ainakin hetken hiljaa.

Paino sanalla hetken. Heti kun pullo oli tyhjä niin huuto alkoi taas ja Jade alkoi jo ihmetellä että miten Donna ei ollut herännyt meteliin.

Jade nosti itkevän Cedricin olkapäälleen ja alkoi heijata häntä edestakaisin. Vaikka Jaden lapsuus olikin ollut suurimmalta osin aika kauhea, niin Jadella oli myös muutamia hyviä muistoja ajalta ennen äidin kuolemaa. Yksi niistä oli tuutulaulu jota äidillä oli tapana laulaa Jadea nukuttaessaan. Nyt Jade päätti kokeilla sitä samaa laulua omaan poikaansa.

Ihme kyllä laulu tepsi. Kun Jade oli saanut siirrettyä uinuvan pojan takaisin pinnasänkyyn niin hän itse istahti nurkassa olevaan keinutuoliin. Jade päätti pysytellä loppuyön hereillä koska ei hän kuitenkaan ehtisi nukahtaa kunnolla ennen kuin Cedric heräisi taas.
***

Seuraavana aamuna Donna heräsi hyvin levänneenä ensimmäistä kertaa kuukausiin. Hän vaihtoi vaatteet ja meni Cedricin huoneeseen löytäen pinnasängyssään rentona makoilevan Cedricin ja keinutuoliin torkahtaneen Jaden.

Donna köhäisi kurkkuaan kevyesti havahduttaen Jaden.
-Sinä voit nyt mennä nukkumaan. Minä vahdin Cedriciä jonkin aikaa.
Jade nousi unisena keinutuolista ja painoi suukon Donnan poskelle ohi mennessään.
-Kiitos. Poika oli viime yönä tavallistakin hankalampi niin ehkä hän on päivän rauhallisempi.

Jade oli jo unessa ennen kuin hän oli saanut edes päätään tyynyyn. Hänkin tiesi kyllä että väsymys kuului vauva-arkeen, mutta ei se silti hänestä hyvältä tuntunut.

Donna poimi hymyileväisen Cedricin pinnasängystä käsiensä varaan ja alkoi jutella vauvalle pirteään sävyyn.
-Vai valvotit sinä viime yönä äitiä ihan kunnolla?

Cedric vain hymyili äidilleen eikä vastannut mitään. Ei Donna tietenkään vastauksia edellyttänytkään, eiväthän alle vuoden ikäiset vauvat osanneet vielä puhua.

Donna imetti Cedricin ja päätti sitten lähteä vaunulenkille hänen kanssaan. Auringonnousu ja raikas aamuilma saivat Donnan piristymään huimasti.

Ulkoilulla oli sama vaikutus myös Cedriciin. Donna kuuli vaunuista tasaisin väliajoin iloista hihkuntaa ja riemunkiljahduksia.

Kävellessään Donna pohti että hänen pitäisi jutella Jaden kanssa kunhan nainen olisi vain ensin levännyt. Donna tiesi että Jade ymmärtäisi hänen väsymyksensä, mutta silti Donna tunsi tarvetta pyytää anteeksi eilistä valitustaan.
***

Cedricin iltapäiväunien aikaan Donna vei Jaden takapihan puoleiselle kuistille ja alkoi puhua.
-Olen pahoillani siitä eilisestä valituksesta. Minä tiedän että sinäkin olet väsynyt, joten minä en saisi valittaa enää yhtään enempää ja siten vaikeuttaa tilannetta vielä entistäkin enemmän.

Jade hämmästyi Donnan puheita.
-Miksi sinä sanot noin? Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi. Kyllä, minäkin olen väsynyt kuten sinäkin, mutta se ei tarkoita että sinä et saisi avautua asiasta minulle. Puhuminen on melkein aina parempi vaihtoehto kuin vaikeneminen ja tässä tilanteessa se ehdottomasti on.

Donna asetti varovasti kätensä Jaden olkapäälle.
-Minua pelotti että sinä alkaisit kyllästyä valituksiini ja ajatella, että en olisi onnellinen. Minä olen todellakin onnellinen, onnellisempi kuin mitä olen koskaan ollut. Rakastan sinua ja Cedriciä enemmän kuin mitään. Pelon lisäksi välillä on tuntunut siltä että ei minulla ole mitään oikeutta valittaa. Ei ollut kovin kaukana että me olisimme menettäneet pojan. Nyt hän on kuitenkin terve ja kasvaa normaalisti. On niin paljon heitä jotka ovat menettäneet lapsensa, siksi tuntuu väärältä valittaa kun olen saavuttanut kaiken mitä olen aina halunnut.

Jade herkistyi Donnan sanoista.
-Voi kulta. Sinulla on ihan täysi oikeus valittaa kun sinulla on aihetta siihen. Kaikki pienten lasten vanhemmat kokevat väsymystä ja siitä on ihan ok puhua, oli taustalla mitä tahansa. Ja mitä minuun tulee, niin minä en kyllästy sinuun ikinä. Olen saanut istua sairaalan odotustilassa jo kaksi kertaa peläten että sinä kuolet ja ne hetket ovat saaneet minun rakkauteni vahvistumaan siihen pisteeseen etten minä vain yksinkertaisesti voisi kyllästyä sinuun.

Jade otti kiinni Donnan vyötäröltä ja kiepautti hänet ympäri.
-Poika valvottaa meitä paljon, mutta sellaisia kaikki vauvat ovat. Miljoonat ihmiset ovat selvinneet siitä ennen meitä ja niin selviämme mekin. Ensimmäinen vuosi on yleensä se vaikein mutta sen jälkeen pitäisi helpottaa. Kyllä me selviydymme tästä yhdessä.

Donna katsoi Jadea silmiin vakavana.
-Kuulostaa uskomattomalta, mutta minä luotan kyllä sanoihisi.

Jade suukotti Donnaa suoraan suulle.
-Hyvä, koska minä olen erittäin tosissani.

Jade nosti Donnan takaisin pystyyn ja oli juuri sanomassa jotain kunnes avonaisesta vauvanhuoneen ikkunasta kantautuva itku keskeytti hänet.
-Cedricillä taitaa olla nälkä, Jade pohti.

Donna nyökytteli.
-Minä menen.

Donna ryntäsi vauvanhuoneeseen ja nosti itkevän Cedricin olkapäälleen.
-Kyllä sinä saat huutaa jos siltä tuntuu, anteeksi että äiti välillä vähän valittaa. Kyllä tämä tästä.
***

Myöhemmin samana iltana naiset siirtyivät takapihan kuistille ihailemaan auringonlaskua Cedricin nukahdettua iltaunilleen. Jade piti katseensa taivaassa joten häneltä jäi näkemättä Donnan rakastuneet hymyt.

Donna laski kätensä hellästi Jaden kädelle. Se sai Jaden vihdoinkin kiinnittämään huomionsa Donnaan.
-Tule tänne, haluan olla lähelläsi.
Jade nyökkäsi ja siirtyi aivan Donnan kylkeen kiinni.

Tilanne sai Donnan muistelemaan yhtä menneisyyden hetkeä ja hän halusi puhua siitä Jadelle.
-Muistatko kun silloin yhtenä iltana Sunset Valleyhyn muuttamisen jälkeen me menimme rannalle ja ihailimme taivasta samaan tyyliin kuten nyt?

Jade joutui pohtimaan hetken, mutta kyllä hän muisti.

-Muistanhan minä. Miten se tuli nyt yhtäkkiä mieleesi?

-Se oli tavallaan käännekohta suhteellemme. Se muutto ja kaikki. Senkin jälkeen tapahtui vielä pahoja asioita mutta se oli silti hyvä hetki ja ainakin minulle merkki siitä että tämä tulee kestämään.

Sen jälkeen heidän välilleen lankesi hetkellinen hiljaisuus. Kumpikaan ei puhunut mitään ainakaan puoleen tuntiin.

Yhtäkkiä Jade kumartui Donnan puoleen ja alkoi puhua.
-Sitten kun poika on tarpeeksi iso niin meidän pitää viedä hänet rannalle. Haluan että poika oppii uimaan mahdollisimman nuorena.

Donna alkoi kikattaa Jaden toteamukselle.
-Ihan hyvä ajatus, mutta mistä se nyt tuli yhtäkkiä mieleesi?

Jade kohautti olkapäitään nauraen.
-No kun äsken oli puhetta siitä rannasta niin tuli vain mieleen.

Naiset jäivät vielä hetkeksi ihailemaan yötaivasta, mutta piakkoin he siirtyivät nukkumaan. Heidän piti hyödyntää nukkumiseen jokainen mahdollinen hetki, sillä Cedric aloittaisi kohta taas sen jokaöisen huutokonserttinsa.

Ihme kyllä ei aloittanutkaan. Se oli ensimmäinen kokonainen yö Cedricin elämässä minkä poika nukkui heräämättä kertaakaan.
***

Kuten Jade oli ennustanutkin, niin ensimmäinen vuosi oli todella rankka mutta he selvisivät siitä. Cedricin ensimmäisen syntymäpäivän aamuna aurinko paistoi kauniisti ja ilmassa tuoksui lämmin alkukesä.

Juhlia he viettivät kotona kolmisin. Leipomosta ostetun täytekakun päällä oli yksi kynttilä minkä Cedric sai puhaltaa sammuksiin ihan itse.

Cedric oli hyvin iloinen lapsi ja kynttilän puhaltaminen sai hänet kikattamaan. Donna katsoi poikansa iloitsemista onnellisena.

Donna laski Cedricin lattialle ja Jade meni suukottamaan Donnaa pikaisesti.
-Minä lähden pojan kanssa kävelylle. Hän taitaa kaivata raitista ilmaa.
Donna nyökkäsi hymyillen.
-Mene vain. Minun pitää soittaa pomolleni ja sopia töihinpaluuni ajankohdasta.

Jade jätti Donnan soittamaan puheluaan rauhassa ja nappasi Cedricin vaunuihin. Cedric ei osannut vielä kävellä kunnolla, joten poika kulki vielä vaunuissa pidemmät matkat. Siihen ei kuitenkaan menisi kauaa että Cedricin jalat kantaisivat ihan kunnolla ja Jade ja Donna saisivat juosta perässä korjaamassa vilkkaan taaperon jälkiä.
*****

Näin sujui Jaden ja Donnan ensimmäinen vuosi lapsen kanssa. Menikö se yhtään kuten odotitte? Mitenköhän tästä eteenpäin? Tämä osa oli melko rauhallinen, mutta sen voin paljastaa että ensi osassa alkaa taas tapahtua.